Aikakauslehtimaailmasta löytyi miellyttävä uutuus. Tämä on jäänyt minulta kuluneena vuonna jotenkin huomaamatta, mutta laitanpa tänne muistiin. Time-lehti on avannut historiallisen arkistonsa yleiseen käyttöön. Esim. haut "Netscape" tai "Betamax" tarjoavat aika herkullista luettavaa nykypäivän digiskeneen. Time:n tilaajana kuvittelin tämän ominaisuuden olevan käytettävissä vain maksua vastaan, muttei enää. Portaalissa on myös aika mainio Sphere:n moottoroima linkityshaku. Kokeilkaapa vaikka tätä hakua.

Time on aktiivisesti mukana blogosphräärissä - oikeastaan laatublogaaja, jolla sattuu myös olemaan uskottava brändi ja mahtava lukijakunta. Artikkeleista löytyvät myös muodikkaat "lisää omaan saittini"-napit ja lähes kaikkeen sisältöön pääsee feedeinä. Mediatalot osaavat myös, jos näin haluavat. Ja tuntuvat käyttävän parhaita aseitaankin taistelussa lukijoista. Kysehän on mainos- ja tilausrahoista, kuten aina mediakentässä.

Verratkaapa huviksenne tätä osaamista maamme aikakauslehtien/sanomalehtien tekeleisiin (esim. Talentum.com, Suomen Kuvalehti, Kauppalehti).  Pikkaisen pölyistä on, pakko sanoa. Olisiko aika päivittää verkkostrategiaa, kysyisi digikonsultti? :)

Äsken ruokakaupassa, täällä Hollannissa, tuli vastaan melkoinen uutuus - automaattikassa.

Vomar - halpisketju on asentanut Amsterdamin Kinkerstraatin myymäläänsä kassajonoja purkamaan ja kustannuksia säästämään kolmeen viidestä kassalinjastaan automaattikassan. Mikä se oikein on? Kuluttaja lukee ensin itse viivakoodinsa lukijalla (kuuluu kassoilta tuttu 'pip'), laittaa sitten tavaransa liukuhihnalle, josta ne kulkeutuvat lastauspaikalle. Kun kaikki on luettu ja ostokset odottamassa, valitaan maksutapa ja siinä se. Sitten vaan pakkaamaan kassejaan. Ei siis välttämättä mikään sci-fi - tyylinen RFID-kauppa, jossa kuluttaja kerää tavarat koriinsa ja kävelee ulos kaupasta - laskun tullessa kerran kuussa. Sen sijaan se on perinteisen kaupan tyylinen myymälä, jossa itse kerätään ja itse maksetaan.

Arvio: Ensihämmennyksen jälkeen homma toimi kuin lentokentän itsepalvelu-check-in - sujuvasti. Yksi kassaneiti ratkoo asiakkaiden ongelmatilanteita, aivan kuten lentokentillä autetaan pulassa olevia matkustajia. Tästä herää kysymys, että jos kerran kaupan kassa voidaan automatisoida, niin mitä jää? Vanha sanonta, että jos ei muuta työtä löydy, niin aina kaupan kassalle pääsee... Mille kassalle tätä menoa? Johtavatkohan tällaiset innovaatiot samanlaiseen kaupan alan henkilöstön saneerauksen kuin pankkiautomaattien ja nettipankkien yleistyminen finanssialalla? Tiedä häntä, mutta homma toimi sujuvasti ja oli yllättävän mukava kokemus.

Podcastaus on kiinnostavalla tavalla muuttamassa painotuotteiden muotoa. Business Week tarjoaa "lehteään" luettuna ja räätälöitävänä hintaan 29 taalaa / vuosi tai tilaajille vajaat 9 lisätaalaa. Palvelu mahdollistaa koko lehden sisällön kuuntelun omien mieltymysten mukaisesti, äänitiedostojen lataamisen omalle mp3-soittimelle, halutun mittaisena pätkänä ja aineistojen toimituksen haluttuna ajankohtana, päivittäin, viikoittain tms.

Tässäkö tilausradion tulevaisuus? Miltä kuulostaisivat maamme aikakauslehdet luettuna? Suomen Kuvalehti? Talouselämä? Image? Me Naiset? 7 päivää??? Ja kenen lukemana? Ääninäyttelijöiden? Toimittajien? Julkkisten itsensä?

Niin, ja kolmella kympillähän saa siis nyt myös laillisen mini-FM lähettimen, jolla tiedostoja voi kuunnella autossa, kotisteroissa, pikkuradiolla tms. Niin, eikun odottamaan, että kuka tekee tämän Suomessa ekana - vai tekeekö koskaan? Ehkä kolmen vuoden päästä? :)

Jenkkilässä se tehdään. SpotRunner-mainospalvelu lupaa seuraavaa:


Eli siis mitä. Sitä, että käyttäjä voi itse luoda valmiiksi kehitellyista filmipohjista mainoksensa vain ja vain syöttämällä pohjiin omat tietonsa. Spotrunner puhuu mainokseen sovitut pätkät ja sitten vaan kamppis liveksi - kaapeliverkoissa siis, hintaan alkaen 500 taalaa kamppis...

Huippuidea - kukakohan saisi aikaan Suomen aluetelevisioverkkoihin tällaisen? Oisi aika mainio tapa uudistaa VHS-pölyinen aluekaapelikenttämme...